Äimärautio

EN
As a child I spent all my free time with horses at the local stables of Äimärautio. At that time, the riding school were replacing their old Finnhorses, which had served in the army, with warmbloods and ponies. Among them came the Shetland ponies Tarzan and Bölle. The two of them taught me how to be with horses, and they turned me into a horseperson for good. They were a limitless joy and unfailing consolation to me. Recently, I saw a picture of all the riding school ponies with their grooms, taken 35 years ago. I was immediately able to name every pony but none of the girls alongside them. Horses continue to hold the same importance for me. Mundane chores and activities with horses are meaningful. When one is with horses, there occurs something in one’s brain and body that cannot be explained or expressed with words, something that would not happen without horses.

The series present everyday encounters in and around the stables. These are encounters often hidden from the public outside of the racing times and behind the scenes of competition days. I have photographed in Äimärautio stable area during the years 2015-17. The portraits, details and landscapes explore the relationship between man and horse. They carry the atmosphere of the stables and project the way of life around horses. The detail images converse on today’s horse culture, which involves affection and care, but on the other hand humanizes the animal. The ladscape of Äimärautio is the scene for both the portraits and the detail images connecting them into one entity.

Äimärautio is a land area of hundred acres dedicated to horse sports in Oulu, Northern Finland.

FIN
Lapsena vietin kaiken vapaa-aikani hevosten kanssa Äimärautiolla. Ratsastuskouluun tuli noihin aikoihin puoliverisiä opetushevosia ja poneja vanhojen armeijan suomenratsujen tilalle. Silloin tapasin shetlanninponit Tarzanin ja Böllen. Ne opettivat minua olemaan hevosten kanssa, läsnä. Ne antoivat lohtua huonoina päivinä ja tuottivat loputonta iloa. Ne tekivät minusta ikuisen hevosihmisen. Hiljattain näin 35 vuotta sitten otetun valokuvan, jossa tuolloisen ratsastuskoulun ponit seisoivat pitkässä rivissä hoitajineen. Pystyin nimeämään jokaisen ponin, en yhtään ihmistä. Hevoset ovat minulle yhä yhtä tärkeitä. Arkinen toiminta hevosten kanssa on merkityksellistä. Se saa aikaan kehossa ja aivoissa jotain sanoin kuvaamatonta, jota ei tapahtuisi ilman hevosta.

Äimärautio on yhteisö, jossa ihmisiä yhdistää valtava intohimo ja totaalinen sitoutuminen hevosiin, jolle hevoset ovat elämäntapa. Äimärautio on paikka, joka on täynnä ihmisen ja hevosen välisiä kohtaamisia. Äimärautio –sarjan teokset kertovat suurelle yleisölle näkymättömistä arkisista kohtaamisista talleilla ja niiden ympäristössä. Olen kuvannut Oulun Äimärautiolla vuosina 2015-2017 muotokuvia, detalji- ja miljöökuvia, joiden keskiössä on ihmisen ja hevosen välinen suhde. Muotokuvista välittyy tallimaailman ilmapiiri ja elämäntapa. Detaljikuvat puolestaan kertovat nykypäivän hevoskulttuurista, johon liittyy kiintymys ja huolenpito, mutta toisaalta myös eläimen inhimillistäminen. Äimäraution miljöö toimii näyttämönä sekä muoto- että detaljikuville sitoen ne yhdeksi kokonaisuudeksi.